Rosebridge

Eihän me tietty mitään ymmärretty koko äitienpäivästä muuten, kuin että tämä viikonloppu oli elämämme ensimmäinen kun päästiin ulos. Ja oli meinaan hienoo. Ihan eri juttu kuin taapertaa sisällä vaan koko aika. Hetki meni kun mietittiin tuulen tuoksua ja nuuskuteltiin nurmikkoa; ihan outoja ääniäkin oli ulkona, lintuja ja kaikkia ja muurahaisia. Sitten otettiin jalat alle ja juostiin ja juostiin. Juostiin ympyrää ja tutkittiin pensasaitaa ja yhtä risukkoa, jota ihmiset kutsuivat kukkapenkiksi - no ehkä sieltä joku yrtti virkoaa kun kevät etenee. Oli sinne kukkapenkkiin ainakin kissa majoittautunut.

Tässä muutamia  ensihetkiä kun ollaan siis ihan pihalla eikä tiedetä, mitä täällä kuuluis tehdä.

Abigale

Abigale ja kukkapenkin kissa

Amber - ja miten niin muistutan siiliä…

Tuo meidän veikka eli Alfons ei sitten ilmeisesti ihmetellyt mitään kun ei siitä sellaista kuvaa löydy. Alkoi kulkea kaasu pohjassa ihan täyttä. Taitaa tulla vaariinsa kun yritti heti alkajaisiksi kokeilla miten kissan perässä pääsisi pensasaidasta läpi. Ei vielä taidot riittäneet mutta lienevät kehittymään päin…

Yritettiin meistä ottaa jotain seisomakuviakin, mutta huonolla menestyksellä kun ei meinaan seisty. Ei ainakaan asennossa eikä ainakaan niin päin, miten ihmiset olisivat tahtoneet. Tässä nyt jotain otoksia, mitä meistä saatiin ikuistettua melkein viiden viikon iässä. Ajatelkaas, millaisia me ollaankaan parin viikon kuluttua saati silloin kun koulut loppuu ja muutetaan kuulemma uusiin koteihimme. Meidän ihmisäiti ei edes uskalla ajatella asiaa kun ollaan sen verran näppärää porukkaa jo nyt.

Amber

Abigale

Alfons - joka saatiin toppaamaan vauhdista ja häntäkin jäi melkein kokonaan puuttumaan kuvasta

Amber löysi pihalta kynttilälyhdyn ja päätti söpöstellä ihan sävy sävyyn lyhdyn varjossa

Sitten vielä kuvat Amberista vauhdissa ja Abigalesta mietiskelemässä

Päätettiin  sitten kuitenkin syntyä, vaikka meidän ihmisäiti ehtikin jo huolestua, että jääädäänkö koko kevääksi tuonne mamman maha-asukkaiksi. Tänään ollaan reilut 1 vrk ikäisiä ja meillä on vankat mielipiteet asioista siitäkin huolimatta, että silmät ja korvat on vielä pois pelistä. Onneksi tuo meidän äiti pitää meistä hyvää huolta. Ei jättäisi meitä edes oman pissareissunsa ajaksi. Ulkoilua varten sille puetaankin kaulapanta kaulaan ja ihmiset kiskoo sitä pois pentulaatikosta. Välillä kaula vaan venyy ja venyy, mutta jalat ei liiku. Silloin koko äiti nostetaan kainaloon ja sitten sitä vietiin. Tulee meinaan kovaa takaisin päin.

Äiti puolustaa meidän pentuhuonetta kaikilta vihollisilta. Tai no ei ne oikeesti vihollisia ole - talon muita koiria vaan ja ihan eri kerroksessa. Eilen äiti päätti yhtyä muiden koirien haukkumiseen niin voimallisesti, että syöksyi päätäpahkaa pentulaatikosta ovelle. Tässä vaiheessa meidän ihmisäiti oli sitten sitä mieltä, että meidät kaikki siirretään turvallisuussyistä belgien pentulaatikkoon. Siinä on sen verran korkeat reunat, että pudotaan ainakin siinä reunan kohdalla toivottavasti laatikon puolelle jos satutaan oleen juuri silloin ruokailemassa kun äiti säntää vartiokierrokselle. No tästä toimenpiteestä tuo äiti sitten osoitti mieltään koko eilisillan ja yritti selvittää, ettei pääse edes pentulaatikkoon kun on liian korkeat reunat. Hyvin se täältä kuitenkin pois päin loikkaa. Tiedä tuota koko totuutta nyt sitten.

On meitä kuvattukin. Älkääkä sitten yhtään yrittäkö väittää, että näytetään marsuilta tai joltain muilta jyrsijöiltä. Ihan oikeita kunnon shelttejä meistä tulee kunhan hetken maltatte. Tässä ensin ollaan äidin kanssa.

Sitten ihan oma pötkörivistö. Tuo kaikkein vaalein ja tietty kiinni äidissä, on poika ja tytöt tummempia.

Sisko ja sen veli tässä seuraavassa kuvassa.

Sitten tuo herrahenkilö yksistään. On tällä hetkellä ainoa vapaana oleva meistä ja tietty ihmisäidin suosikkipentu. Jättäisi sen muuten kotiin, mutta meidän ihmisisä on sitä mieltä, että täällä talossa on ihan riittävästi koiria jo ennestään, joten vapaahan tuo sitten.

Lopuksi pari kuvaa pienimmästä, joskin napakasta neidosta.

Ja sama tyyppi vielä söpöstelemässä äidin kauluskarvojen varjossa.

Meiltä ei sitten vauhtia puutu. Ollaan keksitty, että herätään auringon kanssa aina samaan aikaan ja onneksi tuo aurinko älyää nousta aamu aamulta aikaisemmin. Meidän ihmisäiti on tosin sitä mieltä, että viiden jälkeen heräämisessä ei ole mitään ideaa ainakaan viikonloppuna, mutta minkäs mahtaa kun laitetaan hurja ryske ja rytinä päälle. Lopulta saadaan aamuruokaa ja päästään ulos.

Eilen sunnuntaina oli ihanaa aamulla kun oli satanut lunta. Sitä oli oikein paksusti puissa ja meidän tarhassa. Vuoren päällekin oli satanut ja tassut pitivät lumessa hyvin. No sitten kun se lumi alkoi sulaa niin keksittiin, että koirankopin alla on hyvä mutaikko kun sinne tippu vettä kopin katolta. Mentiin porukalla siis tuonne kopin alle ja ahdasta oli. Kun ihmiset älysivät tilanteen, oli Comte jo juuttunut sinne eikä päässyt millään pois. Meidän ihmisisä oli sitä mieltä, että ei tuo koppi lähde maasta irti kuin nosturilla. Voi Comte-parkaa. Me kaikki kutsuttiin sitä ja ihmiset kutsui ja lopulta Comten pää alkoi näkyä ja viimein koko koira. Olipas hieno kurapuku kaverilla ja haisi ihan kamalalta. Äiti vei vapisevan Comten lavuaariin (johon se ei meinannut mahtua) pesulle ja lämmittelemään. Shampoota kului aika lailla ennen kuin saatiin Comtesta tuo haju pois. Sitten se joutui taas hiustenkuivaajakuivaukseen. Ei laittanut edes yhtään vastaan vaan oli tyytyväisen näköinen.  Jostain syystä tuonne koirankopin taakse oli sitten naulattu leveä lauta niin, ettei nyt enää päästä sinne alle, tyhmää. Suurentaisivat sitä alustaa sitä mukaa kuin koirat kasvaa.

Meitä ei ole enää montaa rymyttäjää täällä kotona kun viime viikon aikana Capitaine ja eilen Charlemagne muuttivat uusiin koteihinsa. Yksi pojista on vielä vapaana.

Tässä muutama sunnuntaiaamun kuva. Kuvaaminen oli siis kovin haasteellista kun oli niin kirkas auringonpaiste ja valkoista lunta ja mustia koiria - tietty.

Corinne

Charlemagne

Corinne ja Celebre

Meidän vahtikissa

Meidän ihmisäiti sekosi tänä aamuna aivan täydellisesti kun se huomasi, että Comten korvat ovat nousseet pystyyn. Kaivoi kameran esiin ja niin joutui Roosa pitämään Comtea ja Celebrea sylissään ennen kuin koulukuljetus edes starttasi, vaikka kello oli jo ties mitä. Onneksi ehtivät kouluun nuo ihmislapset. Varmaan tämä muotokuvahulina jatkuu taas iltapäivällä. Tuohon kuvaamiseen tuon ihmisäidin kiirekin loppui. Ensin aamulla se oli sitä mieltä, että meitä penturaukkoja ei juuri tänä aamuna ehditä viedä tarhaan ollenkaan ennen kuin äiti lähtee töihin. Oltiinpas tarkkoina ja pidettiin puolemme. Aamuruuan jälkeen alettiin meinaan huutaa niin maan perusteellisesti, että kuului ulos asti. Niin kauan kiljuttiin, että tuo mamma heltyi ja totesi aamun ensimmäisen palaverinsa tarpeettomaksi, päästi meidät ulos ja tuli itse mukana. Hyvää sillekin tekee tuo ulkoilma.

No mutta, tässä pari poseerauskuvaa.

Ensin Comte

Sitten Celebre

Sitten eilisillalta Celebre sillä aikaa kun äiti oli puhelimessa. Roosa vuorostaan pääsi kuvaamaan meitä niin paljon kuin halusi kun ei tuo äiti päässyt mihinkään karkuun. Siinä kohtaa sillä tosin vähän pätki puhelimessa kun meidän ihmisisä astui koiranpissaan ja alkoi kummasti kouristella varpaista lähtien. Otti sukankin pois ennen kuin jatkoi matkaa - ja olisittepa nähneet sen ilmeen. Silloin ajateltiin, että tuo soittaja ei ainakaan taida ottaa meistä ketään kun äiti meinas syödä sen puhelimensa, että olisi pystynyt puhumaan asiallisesti eikä vaan hihittämään. Tuli meinaan tosi kuuma kun joutui kauan odottamaan ja alkoi ihan jo läähätyttää. Kyllä meistä kuulemma ihan belgin näköisiä tulee.

Chaplin, Cinette ja Champagne ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Celebre muuttaa reilun parin viikon kuluttua. Comte, Capitaine ja Charlemagne ovat vielä vapaana. Charlemagne on tällä hetkellä pentueen ketterin, nopein ja kevyin koira sekä erittäin valpas. Agilityradat ainakin kutsuisivat tätä poikaa, joskin on valmis kaikkeen muuhunkin tekemiseen.

Comte ja Capitaine ovat vahvoja ja hieman suurempia herrasmiehiä. Pää riittää pk-koiraksikin ja näyttelypuolelle rakenteet koko porukalla. Pentue on hyvin tasainen. Eroja löytyy kun hetken seuraa pentujen touhuja.

Niin ja sitten äidin Corinne. Ihana ja sievä tyttö, joka etsii sitä sijoituskotia. Siis ainakin vielä etsii, tai siis juu, etsii…  Tarvittaessa kyllä tietysti myydäänkin jos joku harrastaja on vailla narttupentua - sitten äiti jättää jonkun uroksen itselleen. Vaikka Corinne on luonteeltaan lempeämmästä päästä, on silti aito belgi ja haluaa tekemistä ja tapahtumia. Harrastuskoiraksi erinomainen.

Tässä juuri tämän hetkinen tilanne.

Eilen oli niin hurjan tuulinen päivä, että meidän ihmisäiti oli tylsä eikä vienyt meitä ulos. Rähjättiin sitten sisällä niin kovaa, että tänä aamuna se sanoi, että saadaan lähteä vaikka lentoon siellä ulkona, mutta sinne joudutaan. No juuri sitä ulos pääsyä oltiin tahdottukin, joten otettiin taas kaikki ilo irti. Meillä on vähän tuota työnjakoa. Comte ja Corinne hoitelevat koirankopin alustan, Celebre ja Charlemagne koirankopin terassin ja Champagne luulee omistavansa koko lumivuoren. Capitaine on yleistyömies ja hoitaa marjapensaiden harvennuksen. Me kaikki sitten vuorotellen yritetään kiivetä lumivuorelle. Kovaa hommaa ja alkaa väsyttää nopeasti. Tässä tämän aamupäivän kuvia teille muillekin katsottavaksi.

Celebre ja Charlemagne

Corinne ja Celebre

Corinne

Capitaine

Charlemagne

Champagne

Champagne ja Comte

Celebre

Capitaine

Ollaan oltu ulkona tarhassa oikeen urakalla. Juostaan päivä päivältä kovempaa ja kovempaa, osataan jo jallittaa kavereita sekä löydetään uusia ja jännittäviä polkuja. Eilen meille kaikille vuorollaan laitettiin kaulapanta kaulaan ja sitten hihna siihen pantaan. Siis ihan kuin noille isoille - tarkoitamme vanhemmille - koirille. Meidät tyrkättiin tuohon Lotinkujan alkuun ja siinä sitten riehuttiin sitä tietä pitkin edes takaisin. Osa meistä osasi kulkea oikein mallikkaasti heti ensimmäisellä kerralla ja osa tälläsi takamuksensa lumihankeen oikeen tiiviisti ja usein. Huijasivat nuo ihmiset sitten meitä niin, että hakivat taas nuo sheltit avuksi ja eihän sitä kenenkään hermo kauan kestänyt istua hangessa kun oli pakko lähteä shelttijahtiin. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihmisäiti näytti varsin tyytyväiseltä tuon remmikeikan jälkeen. Ihan erilaiselta se näytti tänään kun päätettiin auttaa sitä kakan keräämisessä tarhasta. Ihan hyvän hyvyyttämme ajateltiin säästää sen selkää, mutta eipä apu kelvannut. Sanoi vaan, että siivoaa tarhan sitten kun me nukutaan. Omituinen höpöttäjä.

Charlemagne, linssiluteeksi syntynyt koira. On aina paikalla siellä missä tapahtuu ja vaikka ei tapahtuisikaan. Erittäin avoin pentu, jolta mikään ei jää huomaamatta. Kääntyy vaikka 10 sentin kolikon päällä ja taas meno jatkuu. Taistelutahtoa on myös vaikka muille jakaa.

Champagne ja Comte

Champagne on meidän poikien joukkueen vahvistuksena jos täytyy taistella tai muuten vaan osallistua jonkun asian selvittämiseen. Sillä on ylivoimaisesti porukan terävimmät hampaat ja vahvimmat leuat tai ainakin se käyttää niitä tehokkaasti. Toisaalta neito osaa hyvin rauhoittua tarpeen tullen. Päätä tällä pennulla riittäisi vaikka mihin.

Comte on nimensä mukaisesti porukan herrasmies ja käyttäytyy sen mukaisesti, vaikka kovuutta tältä herralta löytyykin. Comte on rauhallinen välienselvittäjä, joka sitten tarvittaessa ottaa itselleen omaa tilaa ja vetäytyy unten maille.

Corinne on oikea neiti. Sievä ja tyylikkäästi liikkuva - vain korkokengät puuttuvat. Corinne ei osallistu porukan riitoihin, mutta on muuten kaikessa mielellään mukana. Porukan paras yhteistyökyky tuolla remmilenkillä.

Capitaine on nimensä mukainen mies (kapteeni), joka ei kaatuvaa venettä jätä. Istuu järkähtämättä kuin vuori juuri siinä paikassa, missä on ajatellutkin istua. Toisaalta tämä pentu on erittäin hyväntahtoinen, vaikka kovuutta ei puutukaan, mutta se on oikein kivassa paketissa.

R. Champagne (narttu) nyt vapaana peruutuksen takia. Soveltuu parhaiten harrastus- ja kisakoiraksi. Mielellään ei ensimmäiseksi koiraksi.

Meidän äiti haluaisi pitää minut, Corinnen, itsellään. Täällä talossa on kuitenkin tätä eläinväkeä aika paljon, joten jos minulle löytyisi mukava, yhteistyökykyinen ja harrastava koti, niin äidin kanssa voisi neuvotella asiasta.

En ole luonteeltani kaikkein kovin mahdollinen, mutta hyvin sosiaalinen ja ihan harrastuskoiraksi soveltuva. Niin ja aivan ihana tietty myös.

Tämä kuva on minusta tältä aamulta kun askel alkoi jo hieman painaa tuon lumisodan jälkeen…

Päästiinhän me lopulta ulos. Meidän ihmisäiti päätti, että tänään on tarpeeksi vähän pakkasta ja sitten se alkoi. Siis meidän pakkaaminen kuljetusboksiin (huom,  kissojen sellaiseen). Osa meistä pääsi kainalossa. Tarhassa kun saatiin maata tassujen alle niin silloin se riemu repesi. Juostiin niin paljon kuin jaksettiin. Välillä laitettiin kaveria kumoon ja leikittiin noiden kääpiöiden (sheltit) kanssa. Pahaksi onneksi kaksi noista shelteistä on kokeneita pentujen kasvattajia ja laittovat meidät kuriin, vaikka ensin ajateltiin, ettei niistä ole mihinkään. Saatiin kuitenkin kaivaa tunnelia lumeen ja kuoppia muuten vaan. Suurin osa ajasta tosin meni ihan vaan juoksemiseen juoksemisen ilosta. Koirankopin alle meitä ei päästetty vaikka se kissa saikin sinne mennä. Sillä ei ollut mitään kuria.

Lopulta oltiin kavereiden kanssa sitten ihan lumisia ja väsyneitä ja alettiin anoa sisälle pääsyä. Lievästi sitten nukutti tuon ulkoilmareissun jälkeen ja ihmisäiti oli sitä mieltä, että tuolla ulkona aletaan käydä aikas usein tästä lähtien. Oli kuulemma hyvä vaikutus meihin tuolla ulkoilmalla. Mitähän lie mahtoi tarkoittaa??

Charlemagne, Capitaine ja Chaplin

Capitaine

Charlemagne ja Comte

Corinne

Corinne ja Cinette

Celebre

Champagne

Corinne

Celebre

Celebre

Cinette